Miten talkootyöstä saatua korvausta verotetaan?

Vapaaehtoistyöntekijät voivat tehdä yleishyödyllisissä yhdistyksissä vastikkeetonta talkootyötä suoraan yhdistyksen hyväksi ilman, että siitä koituu veroseuraamuksia yhdistykselle. Yleishyödyllisten yhdistysten kautta voidaan tehdä myös talkootöitä kolmannen osapuolen lukuun. Talkootyöt ovat yleishyödyllisissä yhdistyksissä usein yksi varainhankinnan muoto.

Kun talkootöitä tehdään kolmannen osapuolen lukuun, voidaan talkootyöstä saatua korvausta käsitellä verotuksessa yleishyödyllisen yhdistyksen tulona tai työntekijän henkilökohtaisena tulona. Mikäli talkootöistä saatu tulo käsitellään yhdistyksen tulona, voidaan se tuloverotuksessa katsoa veronalaiseksi elinkeinotoiminnan tuloksi tai yleishyödyllisen yhdistyksen verovapaaksi tuloksi. Elinkeinotoiminnan tulosta on usein kyse, kun toiminta kilpailee muiden yritysten tarjoamien palveluiden kanssa ja toiminta on toistuvaa ja säännöllistä. Arviointi tehdään aina kokonaisarviointina jokaisesta toimintamuodosta erikseen.

Talkootöistä saatu korvaus voidaan käsitellä yhdistyksen tulona, kun toimeksiantaja ja yhdistys on sopinut erikseen talkootöiden tekemisestä. Lisäksi talkootyö ei saa tapahtua toimeksiantajan johdon ja valvonnan alaisena ja työn tulee olla niin sanottua jokamiehen työtä, joka ei vaadi erityistä ammattitaitoa tai koulutusta. Toimeksiantaja ei saa siten rajata kuka voi tehdä ja mitä, esimerkiksi ammattitaidon perusteella.

Verohallinnon ohjeistuksen (A119/200/2016) mukaan talkootyötulo on lähtökohtaisesti yhdistyksen tuloa, kun työn suorittajalle ei ole sovittu maksettavaksi korvausta ja päätäntävalta työn suorittajista on yleishyödyllisellä yhdistyksellä. Ammattitaito- tai pätevyysvaatimuksena ei pidetä Verohallinnon ohjeistuksen mukaan järjestyksenvalvojilta edellytettyä poliisin myöntämää lupaa, täysi-ikäisyyttä, ajokorttia tai hygieniapassia.

Yhdistyksen tulona käsiteltävän talkootyön tulee olla myös tilapäistä työtä. Tosin oikeuskäytännössä on hyväksytty pidempiaikainen toimeksiantosuhde yleishyödyllisen yhdistyksen tulona, sillä periaatteella, että työ on liittynyt läheisesti yhdistyksen omaan toimintaan (kts. KHO:1991-B-557 19.6.1991). Edellä mainittujen lisäksi talkootöistä saatu korvaus tulee käyttää koko yhdistyksen hyväksi yhdistyksen yleishyödylliseen toimintaan. Talkootöistä saatu korvaus ei siis saa hyödyttää vain työn tehneitä henkilöitä.

Mikäli talkootyö tapahtuu toimeksiantajan johdon ja valvonnan alaisena, käsitellään talkootyöstä saatua korvausta työntekijän henkilökohtaisena tulona. Työntekijän henkilökohtaisesta tulosta on kyse myös silloin, kun toimeksiantaja nimeää erikseen talkootyöntekijät esimerkiksi työn vaatiman ammattitaidon takia. Jokaisen halukkaan on siis pystyttävä tekemään talkootöitä, ilman, että mitkään pätevyysvaatimukset rajoittavat työn tekemistä.

Talkootyökorvaus, joka katsotaan työntekijän tuloksi, on kyseisen henkilön veronalaista ansiotuloa. Ansiotuloksi katsottu korvaus talkootyöstä on työntekijän ansiotuloa, vaikka korvaus maksettaisiinkin yhdistyksen tilille. Tällöin käytännössä työntekijä lahjoittaa talkootöistä saamansa nettopalkkion yhdistykselle, mutta kyse on silti työntekijän veronalaisesta ansiotulosta.

Huomioita:

Maksajan tulee tilittää talkootyöstä maksettavasta korvauksesta 13 prosentin suuruinen ennakonpidätys, jos maksun saaja ei kuulu maksuhetkellä ennakonperintärekisteriin. Ennakonperintärekisteriin kuuluminen osoittaa, että suorituksen maksajan ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä maksamastaan työkorvauksesta vaan maksun saaja huolehtii itse ennakkoverojen maksamisesta. Maksajan tulee tilittää ennakonpidätys, oli kyse yhdistyksen verovapaasta tulosta tai ei.

Rekisteröimättömien yhdistysten kohdalla talkootyöstä saatu tulo on aina työn tehneiden henkilökohtaista tuloa, koska rekisteröimätöntä yhdistystä pidetään verotuksessa yhtymänä. Verotuksessa yhtymän tulot jaetaan yhtymän osakkaille.